Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Lindie

25.04.2010 19:36
Hei, olen Vierailija. : )
Vierailija: Käy eri hoitoloissa, ja hoitaa tarinan, kuitenkaan rekisteröitymättä virallisesti hoitajaksi.
Käytän nukkea nro 1 ja kaoa Cecilia.
Kiitos, hoitolanne on kaunis. ♥
----------
Oli kaunis kevätpäivä. Aurinko paistoi lämpimänä taivaalta, ja minun oli riisuttava takkini, etten olisi paahtunut. Olin pukeutunut aivan liian lämpimästi; farkut ja musta t-paita olisivat hyvin riittäneet, takkini olisin hyvin voinut jättää kotiin.
Kevät oli selkeästi saapunut. Puissa ei ollut vielä lehtiä, ja tuulessa oli yhä talven viileyttä jäljellä, mutta muuten oloni oli kovin kesäinen kävellessäni hoitola Cappucinolle.
Kaohoitola Cappucino oli iso ja kaunis rakennus hieman syrjässä kaupungin vilskeestä. Sen seinät olivat kauniin vaaleanruskeat, ja ikkunankarmit valkoisia. Katon harjalla komeili iso kahvikuppi, jonka sisällä oli kao. Se pyöri hitaasti ympäri, jotta ihmiset saattoivat lukea kupin kylkeen kaiverretun tekstin: "Kaohoitola Cappucino".
Avasin oven, ja minua vastaan pelmahti kahvin ja makeiden leivosten tuoksu. Vedin syvään henkeä, ja jatkoin matkaani yläkertaan johtavia portaita pitkin. Portaiden yläpäässä oli käytävä, joka jakaantui kahteen eri suuntaan. Tiesin, että portaista vasemmalle olivat tyttöjen huoneet, ja oikealle poikien. Käännyin vasemmalle, ja etsin oven, jossa luki "Cecilia" mustilla kohokirjaimilla. Koputin oveen.
"Hei!" sanoin, kun ovi raottui. raosta näkyi vihreä ja piikikäs kao. "Olen Lindie." esittelin itseni. Kao epäröi hetken, ennenkuin avasi ovea enemmän, ja tuli kokonaan näkyviin.
"Olen Cecilia." se sanoi ja hymyili ujohkosti. Kyykistyin sen tasolle, ja katsoin sen tummiin silmiin. Ne tuikkivat kauniisti kuin pienet tähdet.
"Mennäänkö leikkimään Ceci?" kysyin sitten. "Vai haluatko näyttää minulle huoneesi?"
"Se on Cecilia." korjasi pieni kao. "Ei Ceci."
"Se onkin lempinimi!" sanoin ovelan kuuloisesti, ja iskin silmää. Piikikäs kao sai hihityskohtauksen, ja suuni vääntyi hymyyn katsellessani sen tärisevää pikku vartaloa.
"Tule!" Ceci sanoi sitten, ja avasi ovea viittoen minua sisään huoneeseensa. Ceci sulki oven jäljessäni, ja minä tarkkailin pikkukaon huonetta.
Seinät olivat aivan vaaleanvihreät, kuin ensimmäiset hiirenkorvat, joita jo kohta näkyisi tienposkissa ulkona. Ikkuna oli peräseinällä, ja se oli suuri. Valkoiset verhot koristivat sen reunoja, ja sen alla oli pieni puinen pöytä, johon oli levitetty värikyniä ja papereita. Huoneen vasemmalla reunalla oli sänky, jossa oli kukkasilla koristellut lakanat. Sängyn yllä riippui taulu, jossa aurinko paistoi kesäiselle niitylle. Oikealla seinustalla oli värikäs laatikko täynnä leluja, ja sen vieressä minua vyötäisille asti ylettyvä kaktus.
"Kaunis." sanoin, ja osoitin kaktusta. Ceci hymyili ylpeänä.
"Kasvatan sitä ihan itse!"
"Olet oikea viherpeukalo! Vau!" sanoin, ja ihastelin kasvia lähempää. Sen päälaella oli pieni kukan alku, minimaalinen nuppu, joka joku päivä vielä puhkeaisi kauniiseen kukkaan.
"Katso, katso!" Cecin ääni kuului alhaalta vierestäni. Käännyin katsomaan, ja näin kuinka se oli kaivanut lelulaatikostaan piirrustuksia. Kyykistyin katsomaan niitä tarkemmin. Moni esitti kaktusta tai mehiläisiä, mutta joukossa oli myös muutakin.
"Tykkäätkö piirtää?" kysyin katsellessani kuvia. "Nämä ovat kyllä tosi hienoja." Ceci röyhisti rintaansa ylpeänä.
"Tykkään! se on kivaa!" Sitten se ryntäsi pöytänsä luo, ja toi mukanaan valkoista paperia ja värikyniä.
"Piirretään!" se ehdotti suu leveässä virneessä, johon vastasin hymyilemällä.
"Okei."

Äänekäs kurina halkaisi kiihkeän juttelun. Käännyin katsomaan Ceciä, joka piteli yllättyneenä vatsaansa. Se tuijotti minua suurilla tummilla silmillään, ja sanoi viimein ykskantaan:
"Nälkä."
"Jaa onko nälkä?" kysyin hämmentyneenä. Olimme kyllä piirreleet jo aika kauan, ja enhän voinut tietää milloin kao oli syönyt viimeksi.
"Karsea." Ceci tokaisi yhä vatsaansa pidellen. "Ruokaa."
"No mennään alakertaan, siellähän on keittiö?" sanoin, ja ponnistin itseni ylös lattialta. Ceci hyppäsi perässä, ja menimme alakertaan.
Keittiö oli avara tila, joka oli sisustettu musta-valko-ruskeaksi. Seinät olivat samaa sävyä kuin talon seinät ulkoa päin, ja lattia oli valkeaa kaakelia. Erilaiset laitteet ja tasot kiersivät huonetta, ja keskellä oli iso pöytä, jonka edessä oli valmiina 15 tuolia. Ceci kiipesi yhdelle niistä istumaan, kun minä menin tutkimaan jääkaappia.
"Hahaa! Haluaisitko makaronilaatikkoa?" kysäisin kaolta olkani ylitse. Ceci nyökkäsi innokkaana, ja lipoi huuliaan. Hymyilin sille, ja nostin pakkauksen jääkaapista. Valmistin ruoan, ja laitoin sen lautaselle, jolta Ceci hotki sen innoissaan. Katselin vierestä, kuinka pieni haarukka vilahteli lautasen ja suun välillä.
"Mitäs tehdään seuraavaksi?" kysyin Cecin syötyä, ja pyyhkäisin ruoan jäänteitä sen suunpielistä. Ceci maiskutteli vielä hetken, ennen kuin vastasi:
"Mennään pihalle!" Nyökkäsin, ja lähdimme ulos. Pihalla aurinko paistoi yhä korkealta, vaikka kello oli jo kuuden. Ceci pyöri iloisena ympyrää pikkuhiljaa vihreyttään talven jälkeen keräävällä nurmella, ja jahtasi kevään ensimmäisiä ötököitä. Istuin hymyillen maassa, vaikka sainkin siitä takapuoleni märäksi, ja ihmettelin suureen ääneen jokaista lehteä tai muuta rikkaruohoa, joita Ceci katsottavakseni toi. Hämmästelyni sai pienen kaon suun vääntymään riemukkaaseen hymyyn.
"Katso, katso!" se huusi aina tuodessaan seuraavaa asiaa tutkittavakseni. "katso, mitä löysin!"
Leikimme pihalla, enkä huomannut ajan kulua. Aurinko laski hitaasti taivaalta, meidän leikkiessämme hippaa ja aarteenetsintää, ja hyppiessämme hyppynarulla. Ceci kiljui puolet ajasta täyttä kurkkua, ihan vain ilmaistakseen riemuaan, kuten pienet lapset tekevät. Kun auringonlasku oli niin pitkällä, että taivas alkoi värjäytyä kaikkein kauneimpaan purppuraleninkiinsä, vein Cecin sisälle.
"En halua mennä vielä nukkumaan!" pikkukao mökötti ojentaessani sille hammasharjaa. Olimme tyttöjen yleisessä vessassa, jossa oli kuusi vessakoppia, ja kuusi lavuaaria, ja joka näin kahdeksan yhdeksän välillä illalla vilisi kaoja ja heidän hoitajiaan.
"Pitää mennä nyt, että jaksaa huomenna." sanoin hymyillen, ja silitin kaon päätä, vaikka sen piikit pistelivätkin hieman kämmentäni. Ceci katsoi minua kulmat kurtussa vähän aikaa, mutta hymyili sitten ja nappasi hammasharjansa.
"Okei! Mutta vain jos saan iltasadun!" se sanoi viekas ilme pyöreillä kasvoillaan.
"Jos olet nopea." lupasin, ja ne kolme sanaa saivat vihreän kaon hyökkäämään hammastahnatuubin luo. Nojailin seinään ja suin ruskeita hiuksiani korvan taakse, katsellessani hälinää vessassa.
"Muista takahampaat!" muistutin Ceciä aika-ajoin tämän sahatessa pieniä valkeita hampaitaan hammasharjallaan.
Peittelin Cecin tämän omena-lakanoihin, ja annoin suukon otsalle. Väsyneeksi käyneen kaon piikit olivat pehmenneet, ja taipuivat poskiani vasten.
"Iltasatu..." Ceci jaksoi inistä haukottelunsa lomasta. Tiesin ettei se jaksaisi kuunnella loppuun asti, vaan nukahtaisi puolessa välissä, mutta aloitin silti.
"Olipa kerran, kauan kauan sitten, eräs prinsessa nimeltä..." tarina jatkui vähän aikaa, ja suunnilleen sen puolessa välissä pieni tuhina keskeytti sen. Katsahdin nukkuvaa kaoa, joka unissaan mutisi jotakin mehiläisistä, ja keräili peittoa syliinsä. Hymyilin lempeästi, ja suukotin vielä nopeasti sen otsaa, ennenkuin nousin ja kävelin ovelle. Katsahdin vielä kerran peittoon käärittyä Ceciä, ennen kuin painoin oven hitaasti kiinni.
"Hei hei Ceci." kuiskasin, ja yön hiipiessä hitaasti hoitola Cappucinon ylle, minä vetäisin mustan takkini ylleni, ja lähdin.

loppu
------------------
Kiitos, se oli mukavaa! ♥ ^____^

Nimi: Omppu
Kotisivut: http://virtuaalikaupunkiomppu.nettisivu.org

27.10.2009 16:53
Kun heräsin aamulla 9.30 puin ja lähdin katsomaan Lunaa. Luna nukkui vielä. Päätin sitten alkaa valmistamaan ruokaa. Kun olin valmistanut ruuan niin jäin odottamaan että Luna heräisi. No siinä ei kauaa mennyt kun Luna oli iloisesti hereillä. Kun sanoin Lunalle huomenet hän oli jo ruuan kimpussa. Minäkin aloin syömään ja sanoin samalla että tänään Lunalla olisi tosi kivaa!

Kun olimme syöneet lähdimme ulos leikkimään. Kun lopetimme leikkimisen kello oli jo 12.00. Luna kysyi että voisimmeko lähteä rannalle? Minä sanoin kyllä voimme. Luna riemastui hirveesti. Minä menin laittamaan eväitä jotta voimme sitten syödä rannalla päivällisen. Lopulta sain ruuan valmiiksi ja lähdimme rannalle.Me menimme hippaa ja käytiin uimassa ja kun tulimme kello oli 4.00 sanoin Lunalle että käydäänkö saunassa ja sieltä suihkuun?
Luna huusi niin lujaa kun kurkusta pääsi JOO! No sitten menimme saunaan ja olimme siellä puoli tuntia ja menimme suihkuun. Kun tulimme suihkusta kello oli 5.15. Sanoin Lunalle että mennään nyt iltapalalle jotta jaksetaan huomenna herätä. Luna suostui että iltapala oli jo nyt ja muutenkin Luna oli väsynyt ja halusi nukkumaan.Kun olimme syöneet keräsin astiat ja puin Lunalle yö-puvun ja peittelin Lunan ja aloin lukemaan satua. Kun olin lukenut sadun Luna olikin jo nukahtanut.No sitten lähdin itsekkin nukkumaan.

-Omppu-

Nimi: Däpyäwä

21.10.2009 13:07
Heräsin aamulla aikaisin ja muistin.
- Tänään oli lähdettävä hakemaan Blobbyä ja Twitiä!
Söin ja puin vaatteet äkkiä päälleni.
Sitten juoksin kohti Kaohoitola Cappucinoa.
Kun olin perillä niin siellä Janzku ja Twixie odotteli minua.
- Hei! Taidat olla Däpyäwä, no hyvä, sillä täällä sinua odotta Blobby ja Twit!
- Jee! Huudahdin ja syliini ryntäsi Blobby ja Twit.
- He ovat harjoitelleet täällä sinulle näytelmää, koko Kaohoitola!
Huudahti Janzku.
- Okke, no katotaans. :)

Sanoin hymyillen ja istuuduin paikoilleni.
Sitten Janzku ja Twixie taputtivat tasajalkaa maata.
- KOP KOP. Koputti yksi Kao kovaa näytelmä lavalla teko oveen.
- KUKA SIELLÄ? Huusi joku ja mietiskeli.
- Täällä on äiti!
Vastaus kantautui Susi pukuiselta pojalta. Sitten mökistä kuului röhinää.
- Et ole äitimme, äitillä on soma ääni, eikä noin ,öreä. Olet paha susi häivy tiehesi! Kuului.
Sitten Susi lähti ja meni Apteekkiin.
Sitten hän lähti takaisin Mökille ja koputti.
- KOP KOP!
Kuului.
- Kuka siellä?
Kuului.
- Minä täällä äitinne. Kuului soma sievä ääni.
- Hänellä on samanlainen ääni, kuin äidillä, mutta NÄYTÄ SORKKASI!
Huudettiin sisästä.
Sitten Susi laittoi paksut tuuheat mustat käpälänsä ikkunalle...


JATKUU:::: :)

Vastaus:

Söpö tarinan alku! :D Toivottavasti pian saat tehtyä lopunkin!
-Janzku

Nimi: Cheer97

18.10.2009 15:29
Eli tässä eka hoitotarina:
-Herätys Zic, minä sanoin.
-Kellohan on vasta puoli..., Zic aloitti.
-Yksitoista, minä täydensin.
-Oho, nukuimpas minä pitkään, Zic sanoi.
-No ei se mitään, mutta nyt aamupalalle, minä sanoin.
-Kuule Cheer97, minä haluasin aloittaa jonkun harrastuksen, Zic sanoi.
-Minkä harrastuksen? minä kysyin.
-No, minä en oiken tiedä, cheerleading olisi kyllä kiva, Zig mietti.
-Cheerleading on mukava, ja monipuolinen laji, ja siinä tulee oltua toimessa eri kaojen kanssa, minä kerroin.
-Voitko ilmoittaa minut sinne? Zic kysyi varovasti.
-No totta kai! minä vastasin.
Sitten korjasin aamupala tarvikkeet pois, ja menin koneelle.
-Noin, nyt on ilmoitettu, minä sanoin Zicille.
-Jee! Zic riemuisti.
-Hetkinen ekat treenit on tänään, ja sinne saa tulla katsomaan hoitajia, minä sanoin.
-Tulethan sinä katsomaan? Zic kysyi toivekkaana.
-No tietysti minä tulen, minä ilmoitin.
Zic laittoi jumppa kamat päälle, ja lähdimme treeneihin.
Aluksi oli nimen huuto, koska oli tullut paljon uusia.
-Onko Zic? valmentaja kysyi.
-Täällä! Zic huikkasi.
Valmentaja kysyi loputkin, ja sitten alettiin lämmitelemään.
Aluksi piti juosta salia ympäri.
Sitten ruvettiin venyttelemään.
Venyttelyn jälkeen piti mennä riviin.
-Ja Zic ota askel eteen, valmentaja sanoi.
-Nyt teemme stuntteja, valmentaja ilmoitti.
Sitten valmentaja selitti miten stuntti tehtäisiin, ja sanoi että stuntin nimi oli nivari.
Zic oli nousia.
Kun he olivat tehneet jonkun aikaa nivareita he menivät suoraan harjottelmaan kanaa ja siitä lootusta.
Jatkuu...
Sorry kun tuli lyhyt.
Ja vielä noi stuntin nimet sorry jos kuulusti oudoilta, niitä ei hirveen moni tiedä entuustaan jos ei harrasta chealeaderiä.

Vastaus:

Moi!
Kiva tarina.. siis tarinan alku.
Annan rahat vikassa osassa.
- Twixie

muokkaus: Niin, unohtu - otan (tai Janzku ottaa, emt) sulta pian rahat pois. ;>

©2018 Kaohoitola Cappucino - suntuubi.com